Aikaisuus, korrenlujuus ja hyvä sato ovat olleet hyvän lajikkeen vakio-ominaisuuksia jo sadan vuoden ajan. Borealin jalostaja Reino Aikasalon mukaan tavoitteet pysyvät edelleen, mutta muuten ollaan uuden kynnyksellä. Ilmastonmuutos vaatii sekä kasveilta että niiden viljelijöiltä sopeutumista entistä vaihtelevampiin oloihin.
Borealin pitkäaikainen ohranjalostaja Reino Aikasalo naurahtaa, kun häneltä kysyy, mikä on hänen suosikkiohransa kautta aikojen. Hänen mukaansa tehtävä on mahdoton: yhtä lajiketta on hankalaa nostaa ylitse muiden. Jokainen uusi lajike on aina jollain tavalla edeltäjäänsä parempi, eikä kehitys pysähdy.
Lajikkeita ja vuosilukuja toki tulee Reinon muistista kuin apteekin hyllyltä. Vuodesta 1980 alkaen ohranjalostajana työskennellyt Aikasalo tuntee kotimaisen ohran historian kuin omat taskunsa.
Taudinkestävyyden merkitys kasvaa
Sata vuotta sitten Suomessa viljeltiin pääosin maatiaislajikkeita, kunnes kotimainen kasvinjalostus alkoi tuottaa risteytysjalostukseen perustuvia uusia lajikkeita 1930-40 -luvuilla.
− Tuolloin tavoitteena oli luoda perinnöllisesti yhtenäisiä lajikkeita, joita olisi hyvä viljellä ja jotka soveltuisivat silloin kehittymässä olevaan lajikkeelliseen siemenkauppaan paremmin. Sadon lisäys ja aikaisuus olivat tavoitteista selkeimmät. Korrenlujuuden arvostus nousi huomattavasti, kun puimurit tulivat käyttöön 1960-luvulla, Reino Aikasalo kertoo.
Vuosikymmenten myötä sadon lisäys ja korrenlujuus ovat pysyneet tavoitteiden joukossa, mutta lisäksi on kasvatettu merkittävästi jyväkokoa ja taudinkestävyyttä.
− Hyvän kasvitautiresistenssin merkitys ei tulevaisuudessa vähene, päinvastoin. Ilmastonmuutos alleviivaa tautiresistenssin merkitystä, sillä olosuhteet todennäköisesti muuttuvat kasvitaudeille entistä edullisimmiksi, nykyisistä taudeista kehittyy uusia aggressiivisempia muotoja, ja uusiakin kasvitauteja ilmaantuu Suomen pelloille eteläisemmistä maista, Reino Aikasalo toteaa.
Genomitiedolla potkua satokehitykseen
Siinä missä ilmastonmuutos lisää kasvukausien arvaamattomuutta, suomalaisen kasvinjalostajan pitää tuottaa lajikkeita, jotka ovat sopeutuneet vaihteleviin lämpö- ja kosteusoloihin. Toisaalta valon määrä ei ilmastonmuutoksen myötä muutu, joten edelleen tarvitaan kasveja, jotka pystyvät tuottamaan täyttä satoa Suomen lyhyessä kesässä.
Kuivuudenkestävyys, liian märkyyden sietokyky, punahomeiden resistenssi, luettelee Reino Aikasalo uusia, pitkän tähtäimen ohranjalostustavoitteita. Näihin päästään käsiksi uusien jalostusmenetelmien avulla: kestävyyttä selittäviä tekijöitä etsitään ohran genomista.
− Tähän asti ohralajikkeiden sato on kasvanut keskimäärin 1–2 prosenttiyksikköä vuodessa. Genomivalinnan avulla meillä on mahdollisuus lyhentää sykliä ja ottaa satokehitysloikkia entistä nopeammin, Reino Aikasalo valottaa.
Borealin uusimpien monitahoisten ohralajikkeiden satopotentiaali on 8000−9000 kg hehtaarilta, kun olosuhteet ovat optimaaliset ja viljelytekniikkaan panostetaan. Reino Aikasalo ei halua arvioida, missä suomalaisen ohran satokatto voisi olla.
− Sadontuottokyvyn parantamisessa riittää aina tekemistä. Paras tulos saadaan viljelemällä lajiketta, joka on tehty Suomen viljelyolosuhteisiin. Hyvällä viljelytekniikalla saa sitten mitattua ulos sen potentiaalin, jonka jalostaja on lajikkeeseen rakentanut, Reino Aikasalo toteaa.
Ohra edelleen viljellyin peltokasvi
- Ohra nousi ohi kauran Suomen viljellyimpänä peltokasvina
- 1970-luvun puolivälissä.
- Parhaimmillaan ohra on kattanut yli 630 000 hehtaaria Suomen pelloista.
- Tällä hetkellä ohraa viljellään noin 450 000 hehtaarilla, kun taas
- esimerkiksi kauraa kasvaa noin 336 000 hehtaarilla.
- Ohra viljelyalasta noin 60 % on monitahoista ja 40 % kaksitahoista ohraa.
Reino Aikasalo
- Aloitti uransa vuonna 1976 silloisella Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella. Kokopäivätoiminen työsuhde jalostajana alkoi 1980.
- Siirtyi 1994 Jokioisille, kun Boreal perustettiin.
- On vastannut sekä 2-tahoisen että monitahoisen ohran jalostuksesta eri käyttötarkoituksiin.
- Toiminut uransa aikana osana laajaa kansainvälistä yhteistyö- ja asiantuntijaverkostoa.
- Toimii asiantuntijajäsenenä viralliset mallasohrat hyväksyvässä, Panimolaboratorion alaisessa Ohrakomiteassa.
- Jäi eläkkeelle Borealilta 1.1.2018 alkaen.
