Timotein ja nurminadan seos pitää rehun laadun hallinnassa

Isolle karjalle Oulun eteläpuolella nurmirehua tuottava Mauri Sammalkangas luottaa yksinkertaisiin nurmiseoksiin, joilla sulavuuden saa optimoitua.

Samaan aikaan, kun Etelä-Suomessa on hikoiltu helteisillä toukopelloilla, Oulun eteläpuolella Ruukissa nautakarjatilaa pitävä Mauri Sammalkangas hikoilee Tuure-timoteilohkon lietelantalevityksellä. Yllätyslämmin kevät on herättänyt pellot kasvuun, ja toukotöiden valmistelut ovat edenneet mukavasti.

– Nurmia on viime päivinä lannoitettu ja tehty tarvittaessa täydennyskylvöä. Ei täällä nyt kuivuudesta kärsitä, mutta eipä haittaisi, vaikka vähän sataisi vettäkin, hän toteaa.

Kevääseen liittyy hänen mukaansa aina kovat odotukset.

– Viime kesän vaikeudet on unohdettu täysin, ja taas odotetaan hyvää kasvukautta.

Sulavuus pääosassa karjan ruokinnassa

Maatalousyhtymä Sammalkankaan karjatilalla nurmea tarvitaan reilusti, sillä tilalla kasvaa kaikkiaan noin 600 nautaa, joista lypsylehmiä on 180.

Tänä kesänä niitossa on 260 hehtaaria säilörehunurmea, jota sekoitetaan apevaunussa kullekin karjan ikäryhmälle sopivaksi. Apetta kuluu päivässä 20 000 kiloa ja lehmien keskituotos on 10 200 kg vuodessa.

Ruokintasuunnitelmia ja appeen sekoitussuhteita Sammalkangas laskee nurmen sulavuuden eli D-arvon mukaisesti. Kaikki rehut analysoidaan sekä korjuuvaiheessa että säilönnän jälkeen.

– Lypsäville lehmille ja sonneille pyrimme tietysti syöttämään mahdollisimman hyvin sulavaa rehua, jossa D-arvo on 680-700. Ummessa olevat lehmät ja kantavat hiehot syövät karkeampaa, D-arvon 600-650 rehua. Joskus lehmille voi olla syötössä sekä pyöröpaali- että siilosäilöttyä rehua, jotka sekoitetaan apevaunussa tarpeen mukaan, Mauri Sammalkangas kertoo.

Säilörehunurmen lisäksi naudoille tarjotaan rehuviljaa murskesäilöttynä: Kaarle-ohraa, Niklas-kauraa sekä Anniina– ja Quarna -vehniä.

Kaksi korjuustrategiaa ja eri kasvuajan lajikkeita

Hyvälaatuisen rehun korjuu yli 200 hehtaarin nurmialalta onkin haaste, jonka Sammalkangas on päättänyt ratkaista kahdella täysin erilaisella korjuustrategialla sekä eri kasvuajan nurmilajien ja -lajikkeiden sekoituksilla.

– Kivennäismaillamme käytössä on kolmen niiton korjuu. Olen niille maille kylvänyt seosta, jossa on nopean kasvurytmin timoteitä kuten Rhoniaa ja Nuuttia sekä nurminataa kuten Klaaraa tai ruokonataa. Turvemaille on puolestaan laitettu puhdasta timoteita ja valittu hitaamman kasvurytmin lajike, josta saadaan kaksi satoa. Näin saadaan pelivaraa nurmen korjuulle, hän selvittää.

Korjattavan nurmen lisäksi tilalla on noin 15 hehtaaria laidunnurmia. Niilläkin laji- ja lajikevalinta on tehty maalajin ja lohkon olosuhteiden mukaan: poutiville ja pienille lohkoille ruokonataa, joka kestää kuivuutta, ja puhdasta timoteita muualle.

Sammalkankaan tilan nurmiviljely on haluttu pitää yksinkertaisena juuri korjuuajan ja laadun hallittavuuden vuoksi. Myös talvehtiminen on Mauri Sammalkankaan mukaan oleellinen osa nurmen menestystä. Viime talvi oli Ruukissa nurmille armollinen, koska paksu lumikerros piti nurmen suojassa jääpoltteelta.

– Vaikka nykyään puhutaan jopa kymmenen lajin tai lajikkeen seoksista, niin itse luotan yksinkertaisiin seoksiin. Nurmeen liittyvä riski on huono talvehtiminen, mutta näillä meidän valinnoillamme ei ole tarvinnut kovin suuria paikkauksia, hän kertoo.

Sulavuus mitataan maitolitroissa

Nurmirehun laadun varmistaminen on maitotilan nurmituotannon kulmakivi. Rehun sulavuus vaikuttaa merkittävästi lypsylehmän maitotuotokseen – useiden tutkimusten mukaan yhden prosentin eli 10 gramman ero D-arvossa vastaa jopa 0,5 litran maitotuotosta vuorokaudessa.

– Tiettyyn pisteeseen asti tuota 10 gramman sulavuustappiota voidaan kompensoida syöttämällä lehmälle 1 kg väkirehua. Laadukkaan lajikkeen valinnalla etu on siis merkittävä, Borealin kasvinjalostaja Mika Isolahti toteaa.

Nurmisiementen seoksissa laatua kannattaakin optimoida laji- ja lajikevalinnalla.

Tutustu Borealin nurmilajikkeiden tuloksiin Nurmilaskurin avulla!