Pitkään jatkunut kuivuus alensi selvästi nurmien ensimmäisen niiton satoa. Kokoviljasäilörehun teko esimerkiksi ohrasta on oiva keino varmistaa hyvin sulavan karkearehun riittävyyttä. Päätös kokoviljasäilörehun käytöstä pitää kuitenkin tehdä ajoissa, jotta kasvinsuojeluaineiden käyttörajoitukset tulee huomioitua oikein.
Säilörehun korjuu-urakat on saatu Etelä- ja Keski-Suomessa pitkälti jo päätökseen, ja pohjoisessa korjuu on alkamassa. Kuivuuden vuoksi nurmien sato on ollut keskimääräistä alempi ympäri Suomen – alueesta riippuen sato on ollut kolmanneksen tai jopa puolet normaalia pienempi.
Mikäli niittojen jälkeen ei saada sateita nopeasti, myös toisen niiton sato jää tavallista pienemmäksi. ProAgrian kasvutilannekatsauksen mukaan myös kuivaheinän satonäkymät vaihtelevat välttävästä tyydyttävään.
Karkearehun riittävyys ruokinnassa aiheuttaa nyt karjatiloilla päänvaivaa. Borealin nurmikasvin- ja ohranjalostaja Mika Isolahti rohkaiseekin karjatilallisia harkitsemaan kokoviljasäilörehun käyttöä nurmisäilörehun riittävyyden varmistamiseen.
– Kokoviljasäilörehu on varsin helppo tapa tuottaa lisää karkearehua. Se toimii ruokinnassa hyvin, etenkin jos sitä voidaan sekoittaa nurmisäilörehuun, hän kertoo.
Ohrassa paras sulavuus
Paras raaka-aine kokoviljasäilörehuun on ohra, sillä sen sulavuus on muita viljalajeja korkeampi. Isolahden mukaan nurmirehun ja kokoviljasäilötyn ohran sekoitus on todettu muutoinkin hyväksi keinoksi tasata erilaisten niittojen laatueroja.
– Kokoviljasäilörehua voi käyttää yhdessä kaikkien niittojen sadon kanssa, mutta erityisen hyvin se täydentää nurmen kolmatta satoa, jossa D-arvot ovat normaalisti hyvinkin korkeat, mutta kuituainesta on vähemmän, hän toteaa.
Kokoviljasäilörehun optimaalisin korjuuaika on taikinatuleentumisvaiheen alussa. Kokonaissatomäärä on suurimmillaan ja tähkän osuus kokonaissadosta on yli puolet.
Päätös kokoviljasäilörehun käytöstä on kuitenkin tehtävä hyvissä ajoin, sillä MCPA:ta sisältäviä kasvinsuojeluaineita ei voi käyttää. Muidenkin aineiden käytössä ja varoajoissa voi olla rajoituksia, ja ne kannattaa tarkistaa Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä.
Varasuunnitelmia tehty myös Jalasjärvellä
Myös Jalasjärvellä sijaitsevalla Koskenojan tilalla on saatu säilörehun teko päätökseen. Parinsadan lypsylehmän ja nuorkarjan ruoaksi tarkoitettu nurmisato ei ollut katastrofaalisen pieni, mutta Juha Vuorela aikoo silti säilöä osan ohra-alastaan nurmisäilörehun täydentäjäksi.
– Jos sadetta ei tule, myös vanhan nurmen kakkossato jää auttamatta pieneksi. Tällä tavalla varaudumme siihen, että eläimille riittää ruokaa, hän toteaa.
Koskenojan tilalla säilörehun täydennys tapahtuu yksinkertaisella reseptillä: keväällä perustetun timotei-, nurminata- ja ruokonataseoksen suojaviljana kasvava ohra korjataan tällä kertaa vihantaviljana suhteellisen aikaisessa vaiheessa.
– Tavoittelemme sulavaa rehua, jolla ruokimme lypsylehmiä. Samalla tavoitteena on saada nurmi perustettua kunnolla, joten emme odota edes jyvän täyttymistä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kokeilemme korjuuta vihantana, ja muutenkin edellisestä kokoviljasäilörehun tekemisestä on aikaa 6–7 vuotta, hän kertoo.
Ohran korjuun jälkeen tarkoitus on ajaa nurmelle lannoitus. Mahdollisuuksien mukaan syksyllä yritetään korjata nurmisato samaan aikaan kuin kolmannen niiton sadot muutenkin.
– Se vain ei ole omassa kädessä, miten tämä kesä etenee, Juha Vuorela toteaa.
